Sodan runtelemassa Sierra Leonessa teini-ikäisenä Ishmael Beah aivopestiin, huumattiin ja pakotettiin tappamaan.
”Meistä tuli lapsia, jotka pelkäsivät laukauksia, lapsia, jotka olivat itse ampuma-aseita”, sanoo Beah, joka joutui eroon perheestään vain 12-vuotiaana, kun hänen kotikaupunkiinsa hyökättiin.
Hän sanoo perheensä kuolleen myöhemmin maan ankarassa sisällissodassa, joka kesti vuosina 1991–2002.
Tänä aikana kapinallisryhmät, kuten Vallankumouksellinen yhtenäinen rintama (RUF) – jotka olivat tunnettuja raajojen katkaisemisesta ja lasten aivopesusta taisteluunsa – taistelivat hallituksen joukkoja ja niiden sivuliikkeitä vastaan timanttirikkaan Länsi-Afrikan valtion hallinnasta.
Avun tarpeessa Beah kertoo vaellelleensa maaseudulla ryhmän muiden lasten kanssa, jotka olivat menettäneet perheensä samankaltaisissa olosuhteissa.
He onnistuivat välttämään vaeltelevia RUF-kapinallisia, mutta näkivät matkan varrella tulitaisteluita, ryöstettyjä kyliä ja lukemattomia ruumiita.
Entinen lapsisotilas muistelee ensimmäistä tapoaan”Näin miehen kantavan ammuttua poikaansa, mutta hän yritti juosta hänen kanssaan sairaalaan”, Beah muistelee.
Sierra Leonen tappokentät"(Siellä oli myös) tämä nainen, joka oli juossut mukanaan selässään sidottuna vauvaa. Hän oli juossut pois taisteluita ja luoti oli osunut vauvaan ja vauva oli kuollut, mutta hän ei tiennyt."
Lopulta Beah ja hänen ystävänsä löysivät maaseudulla sijaitsevan leirin, jonka he aluksi luulivat olevan armeijan tukikohta.
Pian he kuitenkin tajusivat, että he olivat itse asiassa törmänneet irtautuneeseen Sierra Leonen sotilaspataljoonaan. Sirpaleryhmä vastusti RUF:ia, mutta käytti samankaltaisia raakoja taistelutaktiikoita, kuten lapsisotilaiden käyttöä. Beah otettiin huostaansa, hänelle annettiin suojaa ja lopulta hän koulutettiin tappamaan.
”Se, että joku ammuttiin edessäsi tai että itse ampui jotakuta, oli kuin olisi juonut lasillisen vettä. Lapsia, jotka kieltäytyivät taistelemasta, tappamasta tai osoittamasta heikkouksia, kohdeltiin armottomasti.”
”Tunteita ei sallittu”, hän jatkoi. ”Esimerkiksi yhdeksänvuotias poika itki, koska hän ikävöi äitiään ja hänet ammuttiin”, hän kertoo aikakaudesta, jota kuvattiin vuoden 2006 Hollywood-elokuvassa ”Veritimantti”, jonka pääosissa olivat Leonardo DiCaprio ja Djimon Hounsou.
Katso myös: Sudanin lapsisotilas Yhdysvaltain olympiaurheilijaksi
Puhuessaan hetkestä, jolloin hän joutui eroon perheestään, Beah muistelee: ”Olin mennyt kykykilpailuun, olin kiinnostunut amerikkalaisesta hiphop-musiikista, olin isoveljeni kanssa toisessa kaupungissa ja kotikaupunkiani hyökättiin. Minulla oli ensin kokonainen perhe, ja seuraavassa hetkessä minulla ei ollut mitään. Se oli hyvin tuskallista.”
Nykyään YK:n hyvän tahdon lähettiläs, oikeustieteen tutkinnon suorittanut ja menestyskirjailija Beah johtaa taistelua lapsisotilaiden ahdingon julkistamiseksi Afrikassa.
”Teen yhteistyötä UNICEFin kanssa käydäkseni joissakin näistä paikoista, mutta myös tavatakseni nuoria, jotka tulevat näistä kokemuksista, ja vakuuttaakseni heille, että tästä on mahdollista selvitä”, hän sanoo.
”Voin puhua näiden lasten kanssa. Asianmukaisella integroinnilla tämä on tapa, jolla lapset voidaan poistaa onnistuneesti aseellisista ryhmistä.”
Katso myös: Entinen lapsisotilas muistelee
Beah sanoo ymmärtävänsä nyt paremmin, miksi lapsia pidetään niin arvokkaina taisteluvoimavaroina esimerkiksi RUF:lle eri puolilla Afrikkaa.
Yhdistyneiden kansakuntien mukaan arviolta 300 000 lasta on edelleen osallisena konflikteissa ympäri maailmaa.
"Kaikki kysyvät aina, miksi he hyökkäävät lasten kimppuun? Koska heitä voi helposti manipuloida", hän sanoo.
”He haluavat myös kuulua johonkin, varsinkin jos he elävät täysin romahtaneessa yhteiskunnassa. Heidän yhteisönsä ovat hajonneet, he haluavat kuulua mihin tahansa vähänkin organisoituun, ja näistä ryhmistä tulee sellaisia.”
Ismael Beah
Beah tunsi tämän hyväksynnän lapsisotilaiden osastossaan ja taisteli ryhmän kanssa kaksi vuotta ennen kuin UNICEF lopulta pelasti hänet.
Hänet vietiin kuntoutuskeskukseen Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa, jossa hän vietti kahdeksan kuukautta oppien, mitä hänelle tapahtui, ja sopeutuen uudelleen sodanjälkeiseen elämään.
Keskuksessa työskentelevät joutuivat usein lapsisotilaiden hyökkäysten kohteeksi, sillä heidän oli vaikea sopeutua uuteen ympäristöönsä alkuaikoina.
"Olimme hyvin vihaisia. Olimme hyvin tuhoisia. Tuhosimme keskuksen, jossa yövyimme (ja) poltimme joitakin tavaroita", hän kertoo ensimmäisistä kuukausistaan siellä.
"Me hakkasimme henkilökuntaa. He palasivat, ja me hakkasimme heitä lisää."
Ajan myötä ja sairaanhoitaja Estherin kärsivällisyyden avulla Beah sanoo kuitenkin lopulta kyenneensä löytämään uudelleen kadonneen lapsuutensa ja muistamaan sen ihmisen, joka hän kerran oli.
Hän pitää myös hiphop-musiikkia, jota hän rakasti viattomana 12-vuotiaana, ja Bob Marleyn kappaleita merkittävänä apuna toipumisessaan.
Katso myös: Lapsisotilaista lastenpelastajaksi
Beahin edistyminen oli niin vaikuttavaa, että hänet valittiin vuonna 1996 puhumaan Yhdistyneisiin Kansakuntiin Nelson Mandelan vaimon Graca Machelin johtamassa konferenssissa lapsisotilaiden ahdingosta.
Juuri tämän matkan aikana hän tapasi Laura Simsin – UNICEFin työntekijän, joka lopulta adoptoi hänet ja toi hänet Amerikkaan, kun Sierra Leonen konflikti eskaloitui ja valtasi Freetownin vuonna 1998.
Muutettuaan Yhdysvaltoihin Beah aloitti opinnot Yhdistyneiden Kansakuntien koulussa New Yorkissa ja valmistui sitten vuonna 2004 valtiotieteen tutkinnolla Oberlin Collegesta Ohiosta.
Opiskeluaikanaan hän kirjoitti myös kirjan nuoruuden kokemuksistaan Sierra Leonessa nimeltä ”A Long Way Gone: Memoirs of a Boy Soldier”.
”Sain tämän kirjan valmiiksi ennen valmistumistani. En koskaan aikonut julkaista sitä, mutta idea sen kirjoittamiseen oli oikeastaan tämä halu löytää tapa antaa inhimillinen konteksti, joka puuttui lapsisotilaiden kysymyksen käsittelytavoista”, hän sanoo.
Hänen intohimonsa tuoda parempaa ymmärrystä lapsisotilaiden kokemuksista on sittemmin johtanut Beahin nykyiseen rooliinsa YK:n sodan koettelemien lasten lähettiläänä.
Ja hän toivoo voivansa tarjota nykyajan lapsisotilaille samanlaista tukea kuin sairaanhoitaja Esther ja Freetownin kuntoutuskeskuksen henkilökunta tarjosivat hänelle.
”Näen UNICEFin työntekijöiden tekevän kaikkea tätä, ja kun nämä lapset poistettiin, tunsin heidän hämmennyksensä”, hän sanoo.
"Olen ollut tuossa paikassa ennenkin. Yhtäkkiä sinulla ei enää ole sotilasvarusteitasi, olet nyt lapsi."
"Sanon heille, että jokaisella on kyky löytää omat kykynsä ja että jokaisella on oikeat mahdollisuudet tehdä jotain enemmän elämässään, ja jokainen voi kulkea omaa polkuaan."
(CNN)
